Kanttori Heidi Kääriäisen virsikokemuksiin keskittyvä käytännöllisen teologian pro gradu -tutkimus avaa virsien käytön merkitystä virsiä veisaavan ihmisen identiteetille ja hengellisyydelle. Tutkimus laajentaa ja osin haastaa käsityksiämme virren merkityksestä käyttäjälleen: kokemus virrestä voi olla syvällinen ja moniulotteinen.
Virret ovat tutkimuksen tekijälle itselleen henkilökohtaisesti rakkaita.
– Varhaisin virsimuistoni liittyy Helka-mummooni, joka oli minulle läheinen ihminen. Virsien laulaminen, soittaminen tai kuunteleminen herättää minussa aina muiston rakastavasta ja hyväksyvästä ilmapiiristä.
– Toisaalta olen työskennellyt virsien kanssa yli 20 vuoden ajan. Toimiessani kanttorina olen kiintynyt virsiin, kasvanut virsien myötä uskossa ja oppinut vahvemmin luottamaan elävään Jumalaan, Kääriäinen kertoo.
Kääriäinen on havainnut kanttorina, miten virsi herättää ihmisissä voimakkaita reaktioita, joskus liikutusta ja hyvää mieltä, toisinaan syvää välinpitämättömyyttä. Päästessään opiskelemaan teologiaa hän lähti innokkaasti mukaan valtakunnalliseen virsitutkimushankkeeseen.
Virret jäsentävät elämänkaarta ja tuovat henkistä hyvinvointia
Virsiin liittyvät muistot liittävät tutkimuksen mukaan veisaajat toisiin ihmisiin ja yhdessä koettuihin hetkiin. Tietyt virret voivat viitoittaa ihmisen koko elämänkaarta ja auttaa häntä jäsentämään sitä.
Henkilökohtaisten muistojen ohella virren koetaan luovan yhteyden ihmistä korkeampaan voimaan, mutta uskon kohde vaihteli haastateltavilla selkeän kristillisestä Jumalasta laajempaan käsitykseen tuonpuoleisesta. Ihmisten virsikokemukset osoittavat siis, että virsien käyttöä ei voida tarkastella vain tiukan kristillisen viitekehyksen läpi. Henkilökohtaiset tunteet ja tulkinnat ovat merkittäviä.
Virrellä on paljon ihmistä hoitavia, eheyttäviä ja kasvattavia vaikutuksia. Tutkimuksessa virsien veisaamisen koettiin johtavan henkiseen hyvinvointiin sekä lisäävän itsetuntemusta ja itseluottamusta. Virsien avulla ihmiset saivat puettua sanoiksi ja säveliksi omia tunteitaan. Toisaalta virret myös synnyttivät uusia tunteita.
Virret nostivat esiin myös tutkittavien elämän kipupisteitä ja antoivat keinon käsitellä niitä. Virsiin pystyi projisoimaan tunteitaan, jolloin henkiset kivut saattoivat helpottaa.
Virret voivat myös rajata ulos joukosta
Toisaalta tutkimuksessa havaittiin, että virsi yhdistää toisiinsa vain niitä ihmisiä, jotka uskovat samalla tavalla tai joiden kanssa on tunnettu syvää yhteyttä virsiä veisaten jo aiemmin. Virsi voi siis rajata ihmisiä myös joukosta ulkopuolelle.
Kyse oli laadullisesta tutkimuksesta, jossa haastateltavana oli neljä naista ja kaksi miestä. Haastateltavien iät vaihtelivat 36–80 vuoden välillä. Kriteerinä haastateltavien valinnassa oli muun muassa se, että he jonkin verran laulavat virsiä. Tutkimus koostui teemahaastattelujen lisäksi haastateltavien valitsemien, itselleen tärkeiden virsien laulamisesta yhdessä ja tilanteiden videoimisesta tutkimuskäyttöön.
Tunteiden ilmaisun ja käsittelyn lisäksi haastateltavat kokivat virsien ja virrenveisuun luovan turvallisuudentunnetta ja suojaavan pahalta. Virret koettiin myös rukoukseksi ja niistä saatiin matkaevästä. Joillakin virret liittyvät yksinoloon ja rauhaan, toisilla taas yhteyden kokemukseen samanhenkisten ihmisten tai Pyhän Hengen kanssa. Virret saivat haastateltavat pohtimaan elämän tarkoitusta ja kokemaan Jumalan johdatusta.
– Virsi on samaan aikaan ajaton ja ajassa elävä, mikä tekee sen ilmiönä kiinnostavaksi, Heidi Kääriäinen toteaa.
Heidi Kääriäisen pro gradu -tutkimus on julkaistu Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisusarjassa.
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä