Lauri Stenbäckistä. Näytelmä käsittelee taiteen ja uskon välistä jännitetä ja identiteetin etsintää, jonka yksi osa Stenbäckillä oli homoeroottinen rakkaus opiskelutoveriin.
Tytti Issakaisen kirjoittamassa näytelmässä Lauri Stenbäck (1811-1870) on kiihkeä ja intohimoinen persoona, joka etsii itseään ja Jumalan armoa. Stenbäckin henkilöhistoriaan kuuluu ”luonnoton ystävyyssuhde” – kuten asiaa 1930-luvulla eräs kirjallisuudentutkija kuvasi – opiskelutoveriin.
Issakainen sanoo, ettei voinut sivuuttaa homoeroottista puolta Stenbäckissä.
– Stenbäck ei itse kirjoittanut, että piti miehistä. Kirjallisuudentutkijat ovat kuitenkin todenneet, että Stenbäck ei koskaan kirjoittanut keksityistä tunteista, vaan oli yhtä runojensa kanssa. Niinpä monet ystävyysrunot tulevat ymmärretyiksi vain homoeroottisesta näkökulmasta, kuten muun muassa Johannes Salminen on todennut, Issakainen sanoo Kotimaassa.
Lauri Stenbäck ja hänen ystävänsä erotettiin neljän muun opiskelijan kanssa yliopistosta puoleksi vuodeksi, koska he olivat laittomasti kutsuneet koolle kokouksen. Erottamisen aikana Stenbäck tuli herätykseen ja liittyi körttiläisiin. Stenbäck toimi elämänsä loppuvaiheessa Isokyrön kirkkoherrana.
Nykyisessä virsikirjassa on kaksi Lars (Lauri) Stenbäckin kirjoittamaa (259, 288) ja kaksi hänen kääntämäänsä (118, 321) virttä.
Lue lisää aiheesta 14.2. ilmestyneestä Kotimaa-lehdestä.
Kuvassa nuori Stenbäck (Ali Alhovaara). Kuva Timo Saloranta
Seinäjoen Kristillisen teatterin kotisivu
Ilmoita asiavirheestä