Voiko maallikon rippisalaisuus suojata hyväksikäyttäjiä?

Tampereen tuomiokapituli päätti viime viikolla, että kantelu TT Yrjö Talan kirjoituksesta Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vuosikirjassa 2012 ei aiheuta toimenpiteitä. Yksityishenkilö pyysi kesäkuussa 2013 kapitulia tutkimaan, onko SRK:n vuosikirjassa julkaistu kirjoitus Rippi – Kristuksen lahja ahdistuneelle pappisvalan mukainen. Tala kirjoitti vuosikirjaan, että maallikko rippi-isänä ja -äitinä on yhtä velvollinen rippisalaisuuden säilyttämiseen kuin pappi.

Kantelun tehneen mukaan Talan esittämä näkemys olisi ”ollut yksi syy vanhoillislestadiolaisuuden piirissä esiintyvään lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelyyn, ehkä jopa itse hyväksikäyttöön”.

Kapituli näki Talan kirjoituksessa ongelmallisuutta, mutta katsoi, että on vaikea osoittaa, että vanhoillislestadiolainen maallikoiden rippisalaisuuskäytäntö olisi johtanut lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelyyn. Kapituli totesi myös, ettei Tala kirjoituksessaan käsitellyt rippisalaisuuden ja lasten hyväksikäytön välistä problematiikkaa.

Tutkija Johanna Hurtigilta ilmestyy huomenna kirja, jossa käsitellään vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ilmenneitä hyväksikäyttötapauksia.

Kapitulin tiedotteen lukeneen Hurtigin mielestä kapitulin kannoissa on paljon hyvää pohdintaa. Kantaa otetaan lähinnä tekstin ja kirjoittajan vastuuseen.

– Kantelussa ei sen sijaan oteta kantaa liikkeen vastuuseen tekstin julkaisijana. Kyseessä on kuitenkin liikkeen vuosikirjateksti, eli tietynlainen institutionaalinen, merkittävä julkaisu. Teksti ei ole vain henkilön, vaan myös laajemmin liikkeen kannanilmaisu, Hurtig huomauttaa.

Hänen mielestään teksti sijoittuu liikkeen todellisuudessa kohtaan, jossa on ollut perusteltua tarkastella rippiä ja siihen liittyvää salaamisen mahdollisuutta ja seurauksia sekä yleensä niiden suhdetta sielunhoitoon ja lasten suojeluun. Hurtig viittaa siihen, että julkisuudessa on käsitelty liikkeen piirissä ilmenneitä lapsiin kohdistuneita seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia.

– Minusta on oireellista, että liike on julkaissut tällaisen muotoilun tässä yhteisöllisessä tilanteessa.

Tuomiokapitulin mukaan vaikea kysymys on se, tukeeko lestadiolainen maallikkorippikäytäntö pedofilian peittelyä liikkeessä. Ensinnä Hurtig ihmettelee pedofilia-sanan käyttöä, sillä käsite ei kuvaa tekoja vaan taipumusta. Käsite ei ole juridinen. Tutkija kertoo, että hänen keskiviikkona ilmestyvä tutkimuksensa tarjoaa vastauksia siihen, onko maallikkorippikäytäntö vaikuttanut hyväksikäyttötapausten jäämiseen viranomaisilta piiloon.

– En tiedä, miksi kapituli on nähnyt kysymyksen vaikeana ja mihin tietoon se näkemyksensä perustaa. Maallikoiden rippisalaisuus- velvollisuus, eli odotus synnin tunnustamista seuraavasta anteeksiantamisesta sekä anteeksiannettujen asioiden unohtamisesta on aineistossani erilaisin variaatioin ja ongelmallisin seurauksin läsnä, hän valottaa eli käytännössä tutkimus osoittaa sen, että maallikoiden ehdoton rippisalaisuus voi sotia lasten etua vastaan.

Tampereen hiippakunnan hiippakuntadekaani Ari Hukari toteaa, että kapitulin tietoon ei ole saatettu sellaista asiaa, että lestadiolainen maallikkorippikäytäntö tukisi pedofilian peittelyä.

– Toki voidaan yleisellä tasolla spekuloida silla asialla, että tällaista on saattanut tapahtua. Se asia ei nyt ollut tällä kertaa meillä tutkinnassa. Meillä oli tutkinnassa se, onko Talan kirjoitus edesauttanut lapsiin kohdistuvan seksuaalirikosten peittelyä. Siitä totesimme, että tällaista ei kyllä pysty osoittamaan, koska se ei ollut koko kirjoituksen aihe, Hukari sanoo.

– Toki me suhtaudumme tähän asiaan äärimmäisellä vakavuudella. Päätöksessä todetaan, että asiaa pitäisi käsitellä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, mutta emmehän me voi sanoa, että Talan olisi pitänyt sitä käsitellä, jos hän ei kerran asiasta mitään tiedä niin kuin hän vastineessaan väittää, Hukari jatkaa.

Talan lisäksi kantelu oli tehty SRK:n julkaisujen sisältöä valvovan Julkaisujen toimitusneuvoston pappisjäsenistä. Kantelija pyysi valvonnasta vastanneiden pappien toimien tutkinnan siirtämistä pappien hiippakuntien tuomiokapituleille.

– Päädyttiin siihen, että jos oletettuja pappisjäseniä ei ollut mitenkään yksilöity niin pyysimme kantelijaa, jos hän katsoo, että hän haluaa edetä siihen suuntaan niin ottamaan itse selvää ja tekemään asianomaisille kapituleille siitä kantelun. Emme me voi katsoa, että se on meidän tehtävä ruveta selvittämään, ketä toimitusneuvostoon mahdollisesti kuuluu. Se ei ole meidän viranomaistehtävä, Hukari toteaa.

Kotimaa24:n tavoittama kantelija ei aio enää jatkaa prosessia.

Lue myös: Kapituli: SRK:n vuosikirjan kirjoituksesta ei toimenpiteitä

Vanhoillislestadiolaisten vuosikirjan kirjoituksesta kantelu

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPalvelun paikka
Seuraava artikkeliGuzenina-Richardsonilta kirjallinen kysymys Räsäselle syyrialaistytön kohtalosta

Ei näytettäviä viestejä