Monialainen muusikko, taidokas musiikkikasvattaja ja kehittyvien laulajien tukija. Näin kuvataan palkintoperusteluissa Vuoden kanttori 2014 -kunnianosoituksen saanutta Eeva-Liisa Malmgrenia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Esbo svenska församlingenin kanttorina työskentelevä Malmgren otti palkinnon vastaan viime viikolla Oulun kanttoripäivillä.
Äidinkieleltään suomenkielisen kanttorin tie arvostetuksi musiikkikasvattajaksi on ollut monivaiheinen, mutta omalla tavallaan selkeä ja suora.
Malmgren syntyi vuonna 1962 Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajalla tuolloisessa Nummen pitäjässä. Lukion jälkeen hän pääsi opiskelemaan kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiaan, josta valmistui musiikin maisteriksi.
Opiskeluaikana Malmgren teki sijaisuuksia eri seurakunnissa. Valmistumisen jo häämöttäessä tuttava vinkkasi hänelle avoimesta työpaikasta Espoossa.
Malmgren haki ja tuli valituksi. Hän muistelee vastaanoton olleen lämmin.
Rippikoulupojat pilailivat kielitaidon kustannuksella
Ensimmäisenä kesänä erityisesti rippikoulut tuntuivat haastavilta, mutta niistäkin Eeva-Liisa Malmgren selvisi. Pojat pelleilivät silloin vielä hiukan heikosti ruotsia puhuneen uuden työntekijän kustannuksella, mutta tulivat tauolla pyytämään anteeksi. Silloin Malmgren iloitsi siitä, kuinka hyvin kasvatettuja ja sivistyneitä lapsia seurakunnassa on.
Nyt nuo teinit ovat aikuisia. Malmgrenillekin palvelusvuosia Espoossa on kertynyt kaksikymmentäkuusi.
Pitkä ura samassa seurakunnassa ei ole kyllästyttänyt Malmgrenia. Pikemminkin se on syventänyt työtä.
– Kun tulin seurakuntaan, aloitimme kuorotoiminnan nollasta. Pitkäaikainen kanttori oli vastikään jäänyt eläkkeelle ja hänen mukanaan oli kuorotoimintakin ehtinyt lakata, Malmgren muistelee.
Elpymiseen meni kymmenen vuotta. Työ alkoi kantaa hedelmää, kun Malmgren ja seurakuntalaiset oppivat tuntemaan toisensa.
Kehittyä kehittyvien kanssa
Myös Malmgrenin työ niin sanottujen kehittyvien laulajien parissa alkoi kuorotoiminnan elvyttämisestä. Kuorolaisista oli pulaa.
– Moni vitsaili, että tulisi, jos osaisi laulaa. Ruotsissa oli aloitettu aikaisemmin menestyksekkäästi kokemattomien laulajien kuorotoiminta, Malmgren kertoo.
Malmgren kokee, ettei itsekään oppinut kunnolla laulamaan Sibelius-Akatemiassa. Hän halusi kehittyä myös itse, oppia johtamaan kuoroa ja opettamaan muita.
Nykyään hän vetää Kråksången-kuoroa Espoossa ja Raakkujat-kuorolaulukoulua Kalliossa. Kumpaankaan ei ole pääsykokeita. Suurin osa laulajista on viiden- ja kuudenkymmenen tienoilla, mutta nuoremmatkin ovat tervetulleita.
– Joillakin on saattanut jäädä laulamisesta traumat lapsuudesta. Ehkä juuri siinä iässä uskaltaa lähteä taas kokeilemaan, Malmgren pohtii.
Suurin este laulamaan oppimisessa on Malmgrenin mukaan rohkeuden puute. Moni kuorolaisista on rohkaistunut laulamaan esimerkiksi jumalanpalveluksissa. He ovat huomanneet, ettei omaa laulua tarvitse hävetä.
Vapaa-ajallaankin Malmgren on aktiivinen kuoroharrastaja. Hän laulaa esimerkiksi kanttorien Gloria-kuorossa, jonka harjoitustauolta hän vastasi haastatteluunkin.
– Musiikin tekeminen ammattilaisten kanssa on akkujen lataamista minulle. Siinä oppii koko ajan uutta. Oppia voi sitten viedä eteenpäin omille kuoroille, Malmgren sanoo.
Lue myös torstain 12.2. Kotimaasta Malmgrenin kommentit Kirkkohallituksen kaavailusta jättää kanttorit uuden diakonin viran ulkopuolelle.
Kuva: Heikki Tuuli.
Lue myös:
Vuoden kanttori 2015 on Eeva-Liisa Malmgren
Kanttoripäivät kysyvät kirkolta: Alakko nää mua?
Musiikkineuvos palvelee musiikillaan seurakuntaa
Ilmoita asiavirheestä