Vuoden Lastenohjaaja Päivi Leinola: ”Perheet tarvitsevat tukea jopa tapakasvatuksessa”

Syyskuussa Vuoden Lastenohjaajaksi valittu Päivi Leinola Turusta kertoo haaveilleensa jo kauan siitä, että lapset olisivat osallisina messun suunnittelussa ja toteutuksessa.

− Nyt meillä oli sunnuntaina perhemessussa lapsi papin mukana jakamassa ehtoollista alttarikaiteen pyhemmällä puolella, Leinola iloitsee.

Kirkon Lastenohjaajat ry:n hallituksen toisen kerran myöntämä tunnustus annettiin nyt lastenohjaajalle, joka on kehittänyt aktiivisesti Turun ruotsinkielisen seurakunnan lapsi- ja perhetyön toimintaa.

Valintaperusteiden mukaan Päivi Leinola kohtaa lapset ja perheet jokaista huomioiden ja arvostaen. Leinola osaa käsitellä aiheita lapsen tasolla, mielenkiintoisesti ja eri metodeja käyttäen. Hän on valintaperusteiden mukaan myös aidosti läsnä joka tilanteessa ja on tehnyt kirkkoa helposti lähestyttäväksi.

Bingoemännästä seurakuntatyöhön

Leinola työskentelee nykyisin Turun ja Kaarinan kasvatusasiainkeskuksen työntekijänä. Työpaikkana on Åbo svenska församling, jonne Leinola tuli töihin sijaiseksi vuoden 2011 syksyllä. Työ vakinaistettiin vuonna 2014 ja tällä hetkellä Leinola on toinen ruotsinkielisessä työssä oleva lastenohjaaja seurakuntayhtymän yli 50 lastenohjaajan joukossa.

Leinola valmistui lastenhoitajaksi Ruotsissa vuonna 1992.

− Kun lapset olivat pieniä, halusin kuitenkin tehdä kaikkea muuta kuin työtä lasten parissa. Tällöin tein töitä muun muassa hotellissa ja bingoemäntänä, Leinola kertoo.

− Lasten kasvettua pääsin sijaiseksi ruotsinkieliseen yksityiseen päiväkotiin, mutta Ruotsissa tehty ammattitutkinto ei riittänyt vakinaistamiseen.

Silloin Leinola päätyi Turun kristilliseen opistoon ja kouluttautui lastenohjaajaksi. Osan näytöistä ammattitutkintoa varten hän teki nykyiselle työpaikalleen.

Päiväkotien uskontokasvatuksen tukemista ja yhteistyötä neuvolan kanssa

Leinolan työtehtäviin kuuluu tällä hetkellä iltapäiväkerhon, päiväkerhon ja perhekahvilan ohjaaminen. Iltapäiväkerhossa on tällä hetkellä jopa 40 alakoululaista lasta. Leinola pitääkin lapsiryhmän kokoa ja siihen liittyvää hektisyyttä työnsä haastavimpana asiana.

Leinola toimii yhteyshenkilönä seurakuntayhtymän ja seurakunnan välillä. Hän on myös suunnitellut erilaisia uusia työmuotoja, joiden kautta seurakunnan lapsi- ja perhetyön toimintaa on voitu kehittää ja lapsiperheitä tukea entistä paremmin.

− Perheet tarvitsevat tukea vanhemmuudessa ja jopa tapakasvatuksessa, Leinola kertoo.

Leinola on ollut kehittämässä ruotsinkielisen neuvolan yhteistyötä Turun kaupungin kanssa ja on käynyt puhumassa tuleville vanhemmille parisuhteesta ja sen muuttumisesta.

Päiväkotien tukeminen on yksi haasteista, sillä uskontokasvatus koetaan monissa päiväkodeissa vaikeaksi aiheeksi.

− Pyrimme antamaan ruotsinkielisille varhaiskasvattajille tukea, sillä varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa määritellään, että uskontokasvatusta pitää järjestää.

Leinola tukee myös kollegojaan, sillä hän ylläpitää Facebookissa suljettua ammatillista Lastenohjaajat/Barnledarna -vertaisryhmää. Ryhmässä on mukana 1 400 lastenohjaajaa.

”En tule ikinä työskentelemään seurakunnassa” − Toisin kävi!

Tunnustuksen valintaperusteissa kerrotaan Päivi Leinolan suhtautuvan työhönsä liittyviin muutoksiin mahdollisuuksina ja nostetaan esiin hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot.

Vaikka uudistuksia on seurakunnassa tehty runsaasti, sanoo Leinola tunnustuksen olleen täysi yllätys.

− Olemme panostaneet seurakunnassa paljon lapsi- ja perhetyöhön.

Yhteistyötä on tehty myös tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Viime adventtina Leinola järjesti yhteistyössä seurakuntansa sekä tuomiokirkkoseurakunnan kanssa lasten alttarikaapin Tuomiokirkkoon.

Opintojensa aikana Leinola sanoi, ettei tule ikinä työskentelemään seurakunnassa. Toisin kuitenkin kävi.

− Uskon, että tälle on tarkoituksensa. Kun jokin ovi sulkeutuu, avautuu uusia mahdollisuuksia. Mentorinani toimiva ohjaaja sanoi, että tulin hyvään aikaan kirkolle työhön. Kirkko on muutosten edessä.

”On hyvä jos lapsella ei ole aina tekemistä”

Leinolalla on selkeä ajatus toiminnan kehittämisestä. Seurakunnan lapsityössä rauhallisuus, kodinomaisuus ja lasten osallistaminen ovat tärkeitä periaatteita. Lapsia opetetaan omatoimisuuteen.

Leinola on huolissaan lapsissa näkyvästä muutoksesta.

− Sosiaalinen media näkyy lapsissa levottomuutena, vaikka lapset eivät saakaan kerhossa käyttää kännyköitä. Lapsista näkyy, että he istuvat ja pelaavat paljon.

− Myös harrastusten suuri määrä on nähtävissä. Perheissä ei ehditä pysähtyä eikä sielukaan ehdi tulla mukana. Kierre näkyy jo lapsilla, jotka ovat ensimmäisellä ja toisella luokalla. On hyvä, jos lapsella ei ole aina tekemistä.

Leinola kannustaa lapsia istumaan hetken kanssaan tekemättä mitään ja vain olemaan.

”Vapaa-ajalla kaipaan rauhoittumista”

Itseään Päivi Leinola kuvailee kypsäksi aikuiseksi naiseksi, jolla on aikuiset lapset. Leinola asuu miehensä kanssa kahdestaan, mutta lapset asuvat lähellä, ja ovat mukana lähes jokapäiväisessä elämässä. Perheeseen kuuluu myös vuoden ikäinen koiranpentu.

Leinola sanoo ihmisten eli lasten ja perheiden olevan parasta hänen työssään. Lapsilta oppii joka päivä jotain ja heiltä tulee myös kiitosta.

Vapaa-ajalla Leinola kaipaa kuitenkin rauhaa ja omaa aikaa.

− Saatan tavata päivän aikana 140 kasvoa. Työpäivän jälkeen otan koirat ja menen luontoon esimerkiksi Ruissaloon. Mies voi tulla mukaan, jos osaa olla hiljaa.

Kuva: Saara Paatero


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTeologikurssi 1977 koolla: Kolme syytä olla mukana
Seuraava artikkeliYllätys remontin yhteydessä – Viitasaaren kirkon seinät alkaneet kallistua ulospäin

Ei näytettäviä viestejä