Maaliskuussa Porvoon Kilpilahden jalostamolla alkaneen poikkeuksellisen suuren tuotantoseisokin aikana seurakunnan työntekijät päivystivät jalostamolla kahtena päivänä viikossa.
Alun perin yhteistyön tarkoituksena oli palvella ensisijaisesti ympäri maailmaa tulleita tuhansia työläisiä.
Normaalioloissa Porvoon Kilpilahden jalostamolla työskentelee noin 1 900 Nesteen ja noin 1 600 muiden yritysten työntekijää. Tuotantoseisokin aikana jalostamolla työskenteli noin 4 500 työntekijää. Viiden vuoden välein toistuvan suurseisokin aikana kaikki jalostamon toiminnot keskeytetään ja kaikki tuotantolaitoksen osat huolletaan. Seisokki alkoi huhtikuun lopulla ja loppui toukokuun lopussa.
– Keskusteluja lounaspäivystyksissä on tullut ja yhteistyö jatkuu, kertoo diakoniajohtaja Pasi Nieminen Porvoon suomalaisesta seurakunnasta tyytyväisenä.
Kotimaan aikaisemmin toukokuussa haastattelema Kilpilahden jalostamon naapurisuhteista vastaava Niko Pihlman Neste Oilista painotti yhteistyön merkitystä työntekijöille.
– Meidän puolelta ajatus on, että ihmisten ja seurakunnan on helppo kohdata siellä, missä ihmisiä on. Tämä on enemmän yksilöiden hoitamista kuin yhtiön ja seurakunnan välistä toimintaa, Pihlman sanoo.
Nieminen kertoo yllättyneensä, kuinka vähän päivystäjät joutuivat lopulta käyttämään vieraita kieliä. Suurin osa keskustelemaan tulleista oli lopulta suomalaisia siirtotyöntekijöitä. Nieminen luonnehtii keskusteluja arkipäivän kohtaamisiksi.
Tehdas toi uusia seurakuntalaisia
Pasi Nieminen painottaa, ettei Nesteen jalostamo ole seurakunnan näkökulmasta erityisasemassa. Hän lupaa seurakunnan reagoivan muidenkin yritysten ja yhteisöjen mahdollisiin yhteistyöpyyntöihin.
Yhteistyön juuret Nesteen kanssa ovat Porvoossa syvässä. Eläkkeelle Porvoon seurakunnasta jääneen rovasti Veikko Klemolan mukaan työn taustalla on sotien jälkeen syntynyt ajatus kirkon yhteiskunnallisesta työstä.
Kun öljynjalostamon rakentaminen alkoi 1960-luvulla, Porvooseen muutti tuhansia uusia työntekijöitä. He asuivat pääasiassa Nesteen rakentamissa asuinnoissa aivan tehtaan läheisyydessä.
Kylän valmistuminen oli käännekohta yhteistyössä. Silloin Neste halusi lahjoittaa noin kolmenkymmenen hengen työmaaparakit asunnottomien majoittamiseen. Seurakunta otti projektista vetovastuun. Myöhemmin parakkien tilalle syntyi valtion, seurakunnan ja kaupungin rahoituksella noin viidenkymmenen hengen asumisyksikkö Koivula.
– Siitä muodostui pysyvä yhteydenpito. Saimme käyttää Nesteen työntekijöitä parakkien kunnossapitämiseen. Työntekijöiden asuinalueelle avattiin seurakunnan toimipiste. Siellä järjestettiin esimerkiksi lasten kerhotoimintaa, Klemola muistelee.
Klemola mainitsee keskeisenä nimenä luottamussuhteen rakentamisessa Porvoon suomalaisen seurakunnan entisen kirkkoherran Tapani Mäkipanulan.
Kriisissä omat resurssit niukilla
Varsinaisessa yhteistyössä oli pitkään rajoitteita Nesteen puolelta, mutta tilanne muuttui Klemolan mukaan 1990-luvulla. Yhteistyötä tehtiin esimerkiksi työhyvinvoinnin edistämisessä ja kriisien jälkikäsittelyssä. Työhyvinvointipäivään osallistui parhaimmillaan satoja jalostamon työntekijöitä.
– Eräs vuoropäällikkö sanoi kerran, että onnettomuustilanteessa menee aikaa prosessin pysäyttämiseen. Henkiseen huoltoon ei ole aikaa, joten yhteistyötä tarvitaan, Klemola sanoo.
Hän muistuttaa, että jalostamolla tehdään rankkaa ja joskus vaarallistakin työtä kolmessa vuorossa.
– Se, että sotien jälkeen seurakunnissa alettiin tehdä tätä teollisuustyötä, oli minusta erinomainen päätös. Sen työn maailma on vähän toisenlainen. Seurakunta on tukemassa sitä, Klemola pohtii.
Myös toiseen suuntaan on tarvittaessa tultu vastaan. Kun Porvoon tuomiokirkko paloi maan tasalle, Neste tuki rahallisesti sen jälleenrakentamista.
”Yhteiskunnallinen työ on velvollisuus”
Toukokuisen yhteistyön seurauksena seurakunnassa löydettiin myös uusia lähestymistapoja työhön. Siinä missä äitienpäiväristeily ei vetänyt lainkaan osallistujia, kirkon esittelyt vetivät mukaan myös paikallisia. Kahdesta tunnin mittaisesta tuomiokirkon esittelystä ensimmäiseen osallistui myös Nesteen työntekijöitä, toinen täyttyi paikallisista.
– Tämä on ollut kuulolla olemista ja nöyryyttä. Kun mennään toisen tontille, ei ole tarkoituskaan olla valmista ohjelmaa. Pitää olla herkät tuntosarvet, Pasi Nieminen sanoo.
Hän iloitsee siitä, että myös seurakunnan johto on antanut mahdollisuuden jalkautuvaan työhön.
– Meidän pitää olla kirkossa kuulolla. Yhteiskunnallinen työ on velvollisuus.
Kuvassa diakonissa Maria Jylhä, kirkkoherra Heikki Hakamies sekä Nesteen real estate manager Niko Pihlman Porvoon Kilpilahden öljynjalostamolla. Kuva: Porvoon suomalainen seurakunta/Pasi Nieminen
Ilmoita asiavirheestä