Keväiset rippikoulut kuuluvat ja näkyvät Tanskassa. Mediassa puhutaan riparihysteriasta, kun vanhemmat järjestävät nuorille suuria juhlia, jotka vaativat sekä pitopalvelun, valokuvaajan että ohjelmatoimiston.
– Ripille päästy on iso juttu Tanskassa ja siitä halutaan tehdä hyvä perhejuhla, Finn Andsbjerg Larsen Tanskan kirkon rippikoulukeskuksesta kertoo Kotimaalle.
Larsen pitää rippijuhlien arvostuksen nousua myönteisenä, mutta myös sosiaaliset erot ovat yhä räikeämmin alkaneet näkyä juhlissa.
Siinä missä rikkaimmat pääkaupunkiseudun nuoret saavat helikopterikyytiä tai heitä kiidätetään kirkosta juhlahuoneistoihin hienolla urheiluautolla tai limusiinilla, vähävaraisemmat tallaavat tennareissaan koteihinsa.
Larsenin mukaan lapset ovat koulussa tottuneet luokkaeroihin, mutta rippikoulu näyttää erot myös kirkossa. Se nostattaa tunteita.
”Tanskalaisvanhemmilta on pudonnut järki päästä”
Tanskassa yli 40 vuotta asuneen Marja Silvonen-Hansenin mielestä tanskalaisvanhemmilta on järki pudonnut päästä, kun juhlinnalla ei tunnu olevan mitään rajaa.
– Jotkut vanhemmat joutuvat ottamaan velkaa, että voisivat pitää edes jonkinlaiset juhlat rippikoululaiselle. Sehän on ihan älytöntä, Marja Silvonen-Hansen puuskahtaa.
Tanskalaisilla nuorilla on kirkossakin omat vaatteet, ja niihin satsataan hurjia summia. Nuoret kilpailevat siitä kenellä on hienoin puku. Silvonen-Hansen pitää suomalaista yhtenäistä albakäytäntöä parempana.
– Minusta on hienoa, kun kaikki ovat alba päällä, koska Jumalan edessäkin ollaan samanarvoisia.
Aller Insight/Analytics -yhtiön tekemän kyselyn mukaan lähes joka neljäs tanskalaisnuori saa rippilahjaksi 20 000 Tanskan kruunua tai enemmän (2 685 euroa). Kaikki kyselyyn osallistuneet 12–17-vuotiaat kertovat saavansa vähintään 2 000 kruunua ja valtaosa yli 8 000 kruunua ripille päästyään. Muita suosittuja lahjoja ovat korut, matkat, elämykset ja tietotekniikka. Joka viides tunnustaa osallistuvansa rippikouluun lahjojen takia.
Lisäksi juhlapukuihin panostetaan tuhansia kruunuja, ja suvun kestitseminen maksaa sekin. Kalleimmat juhlat maksavat vanhemmille 30 000 kruunua (noin 4 000 euroa).
”Minusta on fantastista, että halutaan panostaa”
Finn Andsbjerg Larsen ei halua tuomita vanhempia, jotka uhraavat paljon rahaa nuorten rippijuhliin. Perinteiset ruokatarjoilut kotona ovat yleensä äidin vastuulla. Isät haluavat myös tuoda oman lisänsä juhlintaan kuten hienon kyydin museoautossa tai reipasta menoa urheiluautolla.
– Minusta näyttää siltä, että ateistit ovat tehneet kalliista rippijuhlista kielteisen asian Tanskassa ikään kuin panostus olisi pelkästään negatiivista. Rippikoulu on menestystarina täällä kuten Suomessakin. Minusta on fantastista, että halutaan panostaa ja että niin monet nuoret haluavat käydä rippikoulun, Finn Andsbjerg Larsen sanoo.
– Ei tämä ole niin mustavalkoinen asia kuin jotkut haluavat sen esittää. Kysytäänkö miten kalliiksi 50-vuotisjuhlat tulevat? Tai mitä häät maksavat? Ei niitä paheksuta.
Pappeja rippikouluopetukseen kouluttava Larsen sanoo, että kirkon on toki hyvä muistuttaa vanhempia asioiden tärkeysjärjestyksestä.
– Kyllä, papit ottavat puheeksi perheiden kanssa keskustellessaan, ettei juhlinnassa ja lahjoissa mentäisi liiallisuuksiin, Finn Andsbjerg Larsen toteaa.
– Olen kuullut, että Norjassa rippijuhlat maksavat vieläkin enemmän. Siellä halutaan näyttää, miten rikkaita ollaan.
”Tätä päivää ovat myös kierrätyshenkiset juhlat”
Nuorisotutkija Suzette Munksgaard sanoo Kristeligt Dagbladin jutussa, että myös toisenlainen trendi on näkyvissä. Kaikki nuoret eivät ole innostuneita kalliista lahjoista, vaan monet miettivät myös, millaisiin asioihin he haluavat samaistua.
– Esimerkit helikoptereista ja punaisista matoista ovat totta, mutta tätä päivää ovat myös kierrätyshenkiset juhlat, joista juhlittava nuori kuskataan kirkosta kotiin koristelluissa kottikärryissä.
Tulevaisuudentutkija Birthe Linddal Jeppesen on samoilla linjoilla. Koska nykyään taloudellinen hyvinvointi on yhä useammille itsestään selvää, tavara ei enää tee vaikutusta samalla tavalla kuin aikaisemmin.
– Yleisesti ottaen ihmiset haluavat mielellään lisää sitä, mistä tavallisesti on puute. Konfirmaatiota ajatellen kyse voi olla kakun leipomiseen käytetystä ajasta tai luovuudesta, jolla koristelee kottikärryn ilmapalloilla. Myös hauskaa yhdessäoloa nuorilla on ehkä liian vähän, Linddal Jeppesen arvelee.
Tanskassa rippikoulu käydään kouluaikana
Sjellannissa Brønsholmissa asuvan Tanskan suomalaisen seurakunnan papin Satu Jørgensenin tanskalais-suomalaisessa perheessä vietettiin rippijuhlia vuonna 2016. Ne olivat pienimuotoiset perhejuhlat. Tyttären rippikouluun sisältyi paljon retkiä, tutustumista kirkkoihin ja ihmisten tapaamisia. Esimerkiksi uskoon tulleen entisen vangin tapaaminen on jäänyt mieleen.
– Tyttäreni kävi omasta aloitteestaan Tanskan kirkon rippikoulun. Seurakunta panosti kyllä paljon opetukseen, sellainen kuva minulle jäi.
Tanskassa on pohjoismaisittain ainutlaatuinen tapa toteuttaa rippikoulu. Seurakunnat eivät järjestä rippileirejä, vaan rippikoulu käydään kouluaikana. Tanskan luterilaisella kansankirkolla on sopimus koululaitoksen kanssa – lukujärjestyksessä on rippikoulu, jota pitävät papit. Rippikouluopetukseen osallistui viime vuonna 46 602 nuorta, mikä vastaa 69,7 prosenttia maan 14–15-vuotiaista.
Konfirmaation vaihtoehtona nonfirmaatio
Rippikoulu on nuorille aikuistumisrituaali, jota myös kirkkoon kuulumattomat ovat alkaneet matkia. Humanistien konfirmaatiossa nuori vahvistaa, että hän on ottanut kantaa ja haluaa kuulua johonkin yhteisöön. Nonfirmaatio on rituaali, jossa kristilliset sisällöt on karsittu pois, mutta päivä on merkkinä siirtymisestä lapsuudesta nuoruuteen. Sitten juhlitaan.
Tanskan TV2 lähetti huhtikuussa dokumenttiohjelman Elämäni ripari (Mit livs konfirmation), joka on saanut melko paljon huomiota. Siinä seurataan viiden nuoren tietä ripille.
Viime vuonna ripille päässyt 15-vuotias Thea Massesson on yksi tv-riparilaisista. Hän kertoo iltapäivälehti BT:n haastattelussa, ettei usko Jumalaan ollut se asia, miksi hän kävi rippikoulun. Se oli kuitenkin myönteinen kokemus, joka laittoi ajattelemaan.
– Alkuun suhtauduin epäilevästi kirkkoon. Odotin, että siellä joku vanha mies puhuu Jeesuksesta. Mutta ripari osoittautuikin hauskaksi. Oli hyviä pappeja, jotka tekivät kristinuskosta kuulemisen jännittäväksi. Ohjelmassa oli myös leikkejä ja erilaisia juttuja, ettei vain koko ajan istuttu kuulijan paikalla, Massesson kertoo.
Rippijuhla oli päivä, jota hän oli odottanut pitkään.
– Se oli sellainen ihana päivä, jota ei unohda.
Rippikoulukeskuksen johtaja Finn Andsbjerg Larsen kertoo kuulleensa tv-dokumentista vain hyvää palautetta. Ohjelmasta on tehty myös lyhyitä jatko-osia, joita voidaan käyttää rippikouluopetuksessa.
Mitä sitten tapahtuu rippikoulun jälkeen? Alkavatko nuoret käydä kirkossa?
– Valitettavasti nuoria ei näy kirkossa pitkään aikaan konfirmaation jälkeen. Se on ongelma Tanskan kirkossa. Siemen on kuitenkin kylvetty nuoriin tärkeässä elämänvaiheessa. Toivottavasti rippikoulusta jää myönteinen kuva kirkosta ja uskosta, että elämä on muutakin kuin vain kovia faktoja.
Kuva: Hanne Byskovin perhealbumi. Sønder Lemin luterilaisen seurakunnan pappi Hanne Byskov poseerasi konfirmaation jälkeen Cadillacissa, jolla tultiin hakemaan ripille päässeitä nuoria kirkosta.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.