Kristittyjen tapa tulkita Vanhaa testamenttia ei ole juutalaisesta näkökulmasta ongelma. Kahden miljardin kristityn kautta juutalaisten kanssa samankaltainen käsitys Jumalasta, arvoista ja etiikasta välittyy eteenpäin.
Pitkänperjantain raamatunkohtiin kuuluu Jesajan kirjan luku 53. Kristityille se on ollut profetia Messiaan kärsimyksestä ja uhrikuolemasta.
Luvun kristologista ydintä ovat ajatukset sijaiskärsimyksestä ja lunastuksesta: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – – Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.”
Tällä ja muilla profetioilla on haluttu osoittaa Jeesuksen tulon ja tehtävän olleen tiedossa jo vanhan liiton aikana.
Kyse on pelastushistoriasta, joka on alkanut luomisessa, Israelin kansan vaiheissa ja sen profeettojen julistuksessa ja kulminoituu Jumalan pojan inkarnaatiossa, kärsimyksessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa.
Jesaja 53 tai psalmi 22 eivät puhu juutalaisille Messiaasta
Kristittyjen keskuudessa ei aina muisteta, että kristittyjen tapaa tulkita Raamattua on edeltänyt vanha, edelleen jatkuva juutalainen selitystraditio.
– Jesajan kirjan luvussa 53 ei puhuta Messiaasta. Vallitseva juutalainen käsitys on, että kärsijä tekstissä on Israelin kansa, Suomen ylirabbi Simon Livson kertoo.
Livson muistuttaa, että asia ei juutalaisuudessa ole ollenkaan kaukaa haettu.
– Vain 75 vuotta sitten uhrikaritsat kuolivat tuhoamisleireillä. Sellainen on asemamme ollut.
Livson avaa myös muita juutalaisessa teologiassa tarjottuja Jesajan tämän kohdan selitysmalleja.
– Voi myös olla, että tässä Israelia ympäröineiden valtakuntien pakanakuninkaat puhuvat Israelista, mutta heitä ei voida nimetä.
Tässä tulkinnassa pakanat tiedostavat tuoneensa Israelille kärsimyksen. Jumala ei kuitenkaan rankaissut Israelia sen omien tekojen vuoksi, vaan pakanakuninkaiden tekojen vuoksi.
– Tämä asiahan on muuten kääntynyt kristinuskossa päälaelleen. Siinä kansa tekee syntiä ja Jeesus ottaa ne kantaakseen, vaikka ei niitä ansaitsekaan.
Kolmas tulkinta esittää, että puhujat ovat juudealaisia, jolloin kärsivä palvelija on yksilö, joka tekee oikein, Jumalan tahdon.
– Ja tämän palvelijan todetaan kantaneen heidän pahat tekonsa.
Messiasta ei ole myöskään Psalmissa 22.
– Tässä Psalmissa ihmisellä on hätä, ilmeisesti vakava sairaus. Mutta hänen rukouksiinsa on vastattu ja hän ylistää Jumalaa, joka pitää lupauksensa.
Livsonin mukaan kyseessä on Daavidin valitus, tai sitten psalmi kertoo Esterin kirjan Hamanin uhasta juutalaisia kohtaan.
– Siksi monessa seurakunnassa se luetaan Purim-juhlan aikaan.
Juutalaisuus on itseymmärryksensä mukaan valo kansoille
Kristityt ovat selittäneet Vanhaa testamenttia kristologisesti. Livsonin mukaan tämä ei häiritse juutalaisia. Päinvastoin.
Juutalaisuus on itseymmärryksensä mukaan valo kansoille. Jos sen arvot ja periaatteet kelpaavat muille, on se vain hyvä asia.
– Viesti Jumalan rakkaudesta ja armollisuudesta on välittynyt meiltä kristinuskoon. Voi sanoa, että kaikki etiikka ja moraali, jota koko Vanhasta testamentista voi löytyä, on olemassa hieman eri muodossa myös Uudessa testamentissa.
Tämä juutalais-kristillinen etiikka on Livsonin mukaan erilaista kuin esimerkiksi islamin etiikka. Myös Jumalan suhtautuminen ihmiseen on islamissa erilaista kuin juutalais-kristillisessä traditiossa.
Vertailu alleviivaa Livsonin mukaan Vanhan testamentin jatkumoa kristinuskon eetoksessa.
– Vanhan testamentin käyttö kristinuskossa ei siis ole meille mikään uhka. Kristittyjä on yli kaksi miljardia. He levittävät juutalaisuudesta nousevaa käsitystä Jumalasta, arvoista ja etiikasta maailmaan.
Tällainen on Livsonin mukaan suotavaakin nykyisessä maailmassa, jossa eletään uudentyyppisen fanaattisuuden ja vaaran piirissä.
– Nykyisin on olemassa ihmisiä, jotka räjäyttävät itsensä Jumalan nimeen. Edes ristiretkeläiset eivät tehneet niin.
”Messiaaniset juutalaiset syövät juutalaista yhteisöä sisältä päin”
Kristittyjen raamatuntulkinta voi muuttua uhaksi vain silloin, jos sitä tyrkytetään juutalaisille.
– Onhan se uhka, jos juutalaiset alkavat itse uskoa Jeesukseen Messiaana. Usein on kyse tietämättömyydestä, juutalainen ei ehkä tunne omaa uskontoaan.
On olemassa Tooraa ja juutalaisia tapoja noudattavia messiaanisia juutalaisia ja seka-avioliittoja kristittyjen kanssa. Tällainen syö Livsonin mukaan juutalaista yhteisöä sisältä päin.
Kristinusko, joka oikeuttaa juutalaisten suhteen Jumalaan omaisuuskansana, on ylirabbin näkökulmasta hyvä asia. Tällaista tulkintaa on paljon Yhdysvaltojen kristittyjen sionistinen keskuudessa.
Sen sijaan korvausteologia, jonka mukaan kristityt ovat uusi Israel, on Livsonin mukaan ongelmallista. Se kyseenalaistaa juutalaisuuden pelastustienä.
”Vaikka en usko Jeesukseen, ymmärrän kristittyjen teologian Jeesuksesta pääsiäislampaana”
Kristittyjen pääsiäiskertomus on uudelleen tulkittu versio juutalaisesta pääsiäisestä, jota vietetään Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi.
– Se opetti juutalaisille, että pystymme arvostamaan vapautta ja näkemään orjuuden pahuuden uudessa todellisuudessa, jossa saimme Jumalalta lain.
Juutalaiset uhrasivat Egyptissä rohkeasti pääsiäislampaita, vaikka pässit olivat egyptiläisille pyhiä eläimiä. Miltä kristitty tapa tulkita Jeesus pääsiäislampaaksi, Jumalan karitsaksi, kuulostaa juutalaiseen korvaan?
– Kristinuskon mukaan Jeesus surmattiin pääsiäisen aikoihin. Siksi kristinuskossa on loogista sanoa, että Jeesus on se suurin karitsa, joka uhrataan.
Uhraaminen on Livsonin mukaan juutalaisuudessa Jumalan luo lähentymistä.
– Ihminen ei voi uhrata itseään, siksi uhrattiin samankaltaista, olento, jolla on sydän, aivot ja veri.
Lampaan veri ovenpielissä pelasti juutalaiset Egyptissä esikoisten kuolemalta.
– Sama ajatus pätee kristinuskossa. Sen mukaan olemme niin syntisiä, että Jeesus tulee ja ottaa synnin pois olemalla se pääsiäislammas. Vaikka en usko Jeesukseen, ymmärrän tämän teologian ja ajatusmaailman.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä